Majakkojen Helsinki – Valot merellä

Ennen tutkia ja GPS-navigointia majakat olivat merenkulkijoiden elinherkä. Ne kertoivat, missä maa alkoi, missä olivat karit ja miten satamaan pääsi turvallisesti. Helsingin edustalla nämä valot loistavat yhä.

Miksi majakkoja tarvittiin

Suomenlahti on petollinen merialue. Luodot, karit ja matalikot uhkaavat laivoja, ja pimeinä syyssyöinä navigointi oli vaarallista.

1700-luvulta lähtien rannikolle alettiin rakentaa majakkoja. Ne toimivat aluksi öljylampuilla, myöhemmin kaasulla ja sähköllä. Valo näkyi kauas merelle ja varoitti lähestyvistä vaaroista.

Harmajan majakka

Harmaja on Helsingin edustan tunnetuin majakka. Se sijaitsee pienellä saarella, joka kohoaa merestä noin 10 kilometriä Kauppatorilta.

Ensimmäinen majakka rakennettiin Harmajalle 1883. Nykyinen valkoinen torni on vuodelta 1951, kun vanha puurakennus korvattiin betonilla.

Harmaja on erityinen siitä, että saarella asuu yhä majakanvartija. Tämä on harvinaista nykyaikana, kun useimmat majakat toimivat automaattisesti.

Harmajalle pääsee kesäisin veneellä. Majakanvartija ottaa vastaan pieniä ryhmiä, ja saarella voi nähdä, miltä eristetty majakkaelämä näyttää.

Suomenlinnan majakat

Suomenlinnan linnoitussaarilla on useita historiallisia majakoita:

Kustaanmiekan majakka sijaitsee linnoituksen itäkärjessä. Se ohjasi laivoja sisääntuloväylälle ja varoitti lähestyvistä vallihaudoista.

Pormestarinluodon majakka on pienempi mutta historiallisesti merkittävä. Se palveli kalastajia ja paikallista veneilyvaa.

Suomenlinnan majakat ovat säilyneet, vaikka ne eivät enää toimi alkuperäisessä tehtävässään. Ne ovat osa linnoitusmaisemaa ja muistuttavat merenkulun historiasta.

Porkkalan seutu

Porkkala, länteen Helsingistä, on majakkarikas alue. Täältä löytyy useita historiallisia majakoita:

Rönnskärin majakka on yksi Suomen vanhimmista. Se rakennettiin jo 1800-luvun alussa ohjaamaan Suomenlahden länsiosan liikennettä.

Porkkalan majakka oli tärkeä merkki Helsingistä länteen purjehtiville. Sota ja Neuvostoliiton vuokra-aika (1944-1956) vaikuttivat sen historiaan.

Majakanvartijoiden elämä

Majakanvartijan ammatti oli vaativa. Vartijat asuivat perheineeen saarilla, eristyksissä mantereesta. Heidän tehtävänään oli pitää valo palava säästä riippumatta.

Tyypillinen työpäivä sisälsi:

• Lampun täyttämisen ja puhdistamisen
• Linssin kiillottamisen
• Säähavaintojen kirjaamisen
• Rakennusten huollon
• Pelastustehtäviä haaksirikkotilanteissa

Saarielämä oli eristäytynyttä. Talvisin yhteydet mantereelle saattoivat katketa viikoiksi. Perheet olivat yksin meren keskellä.

Teknologian murros

1900-luvun lopulla majakat automatisoitiin. Sähkö korvasi öljyn, ja etäohjaus teki majakanvartijoista tarpeettomia.

Tämä muutos pelasti majakat rappeutumiselta mutta muutti niiden luonteen. Eläväät saariyhteisöt katosivat, ja majakat muuttuivat koneiksi.

Nykyään vain muutama majakka Suomessa on miehitetty. Harmaja on yksi harvoista, joissa perinne jatkuu.

Majakat nykyään

Vaikka GPS on vähentänyt majakoiden merkitystä, ne toimivat yhä:

Varanavigointina sähkökatkosten tai laitteiden vikaantuessa.

Maamerkkinä veneilijöille ja kalastajille, jotka tuntevat rannikon merkkivalot.

Historiallisina monumentteina, jotka kertovat merenkulun kehityksestä.

Majakkamatkailu

Majakkavierailut ovat suosittuja kesäaktiviteetteja:

Harmaja on helpoin kohde. Yhteysveneet lähtevät Kauppatorilta kesäviikonloppuisin.

Söderskär Porvoon edustalla on toinen suosittu kohde. Vanha majakka on kunnostettu, ja saarella voi yöpyä.

Bengtskär Saaristomerellä on Pohjoismaiden korkein majakka. Se on hieman kauempana, mutta retken arvoinen.

Majakoiden tulevaisuus

Majakoiden kohtalo on epävarma. Monet ovat huonokuntoisia, ja ylläpito on kallista. Toisaalta kiinnostus majakkaperinnettä kohtaan on kasvanut.

Osa majakoista on muutettu majoituskohteiksi tai museoiksi. Toiset ovat jääneet autioiksi. Jokainen majakka on oma tarinansa – pieni piste meren keskellä, joka on ohjannut laivoja kotisatamaan.

Helsingin edustan majakat ovat vielä paikoillaan. Ne loistavat pimeään yöhön, vaikka harva enää tarvitsee niiden valoa löytääkseen perille.